Maadoittuminen ja tieto

Meille hyödyllisen tiedon leviäminen on joskus kovinkin hidasta.

Kun Maadoittuminen - kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö -kirjan kirjoittanut yhdysvaltalainen Clinton Ober teki vuonna 1998 ensimmäisiä havaintojaan kenkien eristävästä vaikutuksesta meille elintärkeästä maan pinnasta, ja yrittäessään saada tutkimuksiinsa mukaan apua ja rahoittavia tahoja siinä onnistumatta, kului yli kymmenen vuotta, kunnes havainnot saivat kirjan muodon.

Vakuuttuneena havainnoistaan Ober päätti rahoittaa itse omat tutkimuksensa, jotta saisi asian eteen päin, ihmisten tietoon ja avuksi. Lopulta vuonna 2000 hän sai ensimmäisiä tutkimuksiaan julkaistuksi osoittaen maadoittumisen vaikuttavan veren kortisolitasoon. Seurasi vuosia tutkimuksia ja työtä, jonka aikana vastaan tuli monia pystäyttäviä hetkiä, eri näkökulmista tehtyjä kokeita, ja myös lukemattomia ihmisiä, joiden vointi koheni maadoituksen avulla.

Kirjassa on mm. kuvaus kokeesta, jossa Ober tutki kollegojensa kanssa maadoittumisen vaikutuksia vereen. Vasemmalla oleva kuva (kuva tekstin yläosassa) on mikroskooppikuva verestä ennen maadoitusta ja oikealla 40 minuuttia kestäneen maadoittumisen jälkeen.

Kirjassa kerrotaan, että tulos järkytti aikanaan myös testin tekijää ja siinä osallisena olleita; maadoituksen vaikutus vereen irrottaen toisiinsa takertuneet punasolut ja tehden veren ohuemmaksi oli erittäin merkittävä.

Lopulta, vuonna 2010 Maadoittuminen-kirja julkaistiin ja suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2012. Ja vasta vuonna 2023 lainasin itse kirjan kirjastosta ensimmäisen kerran. Olisin tietysti halunnut lukea sen aiemmminkin, jos olisin siitä vain tiennyt.

*

Maayhteyden merkitys ihmiselle on tietenkin aina ollut tiedossa ja tietoisuudessa eri tahoilla eri aikakausina, mutta vieläkään tämä tieto ei vain ole saavuttanut meitä kaikkia. Mutta kuten aiemminkin on tullut todettua, luonnontieto säilyy, ja etsivä löytää, sanotaan. Omalla kohdallakin tieto tuli vastaan vasta, kun etsin aktiivisesti vastausta muun muassa jatkuvasti ympärillä kasvaviin ja vaikuttaviin sähkökenttiin. Tärkeä tieto tulee vastaan kun sille on valmis ja sille on tarve.

Ja nyt jos koskaan sen tiedon esiin tuominen on tärkeää, tärkeämpää kuin milloinkaan aiemmin; meitä ympäröi ennennäkemätön määrä sähkömagneettisia kenttiä ja säteilyä, ja saman aikaisesti elinympäristömmekin alkaa olla paikoin täysin maadoittumisen estävä. Luonnollista elinympäristöämme täytetään kasvavilla määrin kaikella, mikä ei luontaisesti sinne kuulu ja mikä vaikuttaa meidän kehomme luonnolliseen toimintaan. Kiihtyvällä tahdilla maailmaamme tuodaan uutta sähköistä laitetta ja esinettä vanhojen rinnalle nyt etäyhteydellä varustettuna, jääkaapista palovaroittimeen ja kehossa kiinni oleviin erilaisiin laitteisiin.

Mikä on tämän kaiken sähköisen liikenteen yhteisvaikutus meidän kehoomme, joka myös on sähköinen järjestelmä?

Laitteiden ja yhteyksien määrään voi jonkin verran vaikuttaa itse valitsemalla vähemmän näitä laitteita arkeensa ja käyttämällä niitä hallitusti esim. maadoittuneena, mutta osa tulee näinä päivinä ympäristöömme pyytämättä esimerkiksi etäluettavina versioina ja kaikkialla olevana langattomana verkkona. Miten paljon nykyajan koulussa lapset yhdenkin päivän aikana saavat osakseen sähkömagneettista säteilyä ympäristössä, joka ei maadoita?

Onko tämä vain hyväksyttävä osana muuttuvaa maailmaa vai olisiko asialle tehtävissä jotain? Olisiko mahdollista löytää jonkinlainen kultainen keskitie? Minkä verran sähköisiä ratkaisuja oikeasti tarvitsemme elämäämme?

Ja vaikka juuri nykyajan sähköiset ratkaisut auttavat myös tärkeiden tietojen leviämisessä, hyvin nopeastikin, samanaikaisesti ne aiheuttavat lisää sähkömagneettista säteilyä ympärillemme ja kehoihimme.

Tuleeko yksinkertaisesti myös tiedonvälityksen menetelmien muuttua? Koulumaailmastakin kuuluu, että paluu perinteisen kirjan äärelle on tuonut huikeita kokonaisvaltaisia hyötyjä suhteessa sähköisiin materiaaleihin. Ihan kaikkea tietoa ja toimintaa ei ehkä tarvitsisi viedä sähköiseen maailmaan.

Aihe on kokonaisuudessaan laaja ja merkittävä, ja se uppoaa jokaiselle elämän tasollemme. Hyvää on se, että yhä useammin näkee aihetta eri näkökulmista pohdittavankin, mutta vielä se ei juuri näy käytännön toteutuksen tasolla uusia elinympäristöjämme rakennettaessa.

*

Omakohtainen kokemus on tie minkä tahansa tiedon ottamiseksi omakseen. Voimme innostua jostakin asiasta luettuamme tai kuultuamme siitä, mutta tieto ei ole minkään arvoinen, jos se ei lunasta lupaustaan. Kokemalla itse, miltä kehossa ja mielessä tuntuu hyvin "sähköisen" päivän jälkeen saadessaan kehon yhteyteen, jalat maan pintaan tai muulla tavalla yhteyteen luonnonenergoiden kanssa, voi avautua luonnon sisällään kantamalle tiedolle ja vaikutuksille kehossa.

Olisi mukava kuulla kokemuksia maadoittumisesta ja siihen liittyvistä ratkaisuista. Millaisia ratkaisuja olette omassa arjessanne tehneet ja miten olette kokeneet niistä saadun hyödyn?

Maadoittavin terveisin,

Taru

Lähteenä käytetty kirjaa:

Ober, Sinatra & Zucker (2022). Maadoittuminen - kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö. 3. tark., uud. & laaj. p. Kurikka: Valmiixi.