Luonnon viisaus
Talvinen luonto kutsuu taianomaisella tavalla luokseen.
Yhtäkkinen ja akuutti varpaisiini tullut ongelma laittoi kuitenkin ulkoiluni tauolle ja vei huomioni talviulkoilukenkiin. Tilanne oli odotuttanut itseään; olin kulkenut liian pienissä ja hengittämättömissä kengissä liian pitkään.
Pienethän ne olivat olleet ihan tarkoituksella, sillä olin perustellut pienen koon itselleni polven pysymisenä paremmin paikallaan polvessa olevien muiden ongelmien tähden. Tämä taas ei ollut hyvä ratkaisu varpailleni, jotka vuosia sinniteltyään päättivät ilmaista, että eivät enää suostu tulemaan sullotuksi tähän ahtauteen, jossa eivät pääse liikkumaan saati hengittämään.
Lähdin etsimään aidoista ja alkuperäisistä luonnonmateriaaleista valmistettuja kenkiä, joissa varpaat voisivat hengittää, ja joissa voisin kulkea talviolosuhteissa ja myös metsäisissä maastoissa. Tämähän olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten.
Tutkiessani kenkävaihtoehtoja vastaan tulivat ns. paljasjalkakengät. Niissä sanotaan varpailla olevan tilaa levittyä luonnollisemmin laajemman varvastilan ansiosta. Paljasjalkakenkien matala tasainen pohja tukee myös sitä ajatusta, että askellus niissä on luonnollinen, kehon alkuperäisasentoa kunnioittava. Ohut pohja aktivoi jalkojen lihaksia ja antaa tuntumaa myös maan muotoihin. Tällaisia kenkiähän tarvitsin.
Löysin kengät, joiden päällinen oli luonnollinen, nahka villavuorella. Luonnonmateriaalit kun ovat vakuuttaneet sillä, miten nerokkaasti niiden energiat toimivat yhdessä kehomme ja ympäröivän luonnon energioiden kanssa. Aina tarkoituksenomaisesti tarjoten juuri sitä, mille milloinkin on tarvetta.
Maayhteyden toteutuminen samassa olisi ihanteellinen ratkaisu. Maadoittavia, talviolosuhteisiin soveltuvia, luonnonmateriaalisia ja luonnonenergioiden kulun sallivia kenkiä etsiessäni mietin yleisesti tarpeita eri kengilleni: millaisissa ympäristöissä vietän aikaani ja mikä on käyttötarkoitus. Sääolot ovat tietysti myös ratkaisevassa asemassa. Kaupunkimaisemmassa ympäristössä maayhteys ei mahdollistu niin helposti kuin luonnollisemmassa ympäristössä, mutta molemmissa kehoni hyötyy kuitenkin luonnonmateriaaleista. Mitä luonnollisempi ympäristö, sen parempi mahdollisuus tietysti myös maayhteyteen, ja siten hyötyyn maadoittavista kengistä.
Kevyt katsaus kenkien historiaan nostaa esiin monenlaisia versioita erilaisista jalkineista ja eri maailmankolkkien olosuhteet pitkän aikajanan kera takaa, että tutkittavaa riittää. Yksi tärkeä kysymys, joka herää, on että miten laajasti aikanaan on ymmärretty kenkien ei-luonnollisen pohjan erottavan meidän maan tärkeistä energioista?
On mielenkiintoista miettiä, miten asiat olivat ennen ja yhdistää menneistä opittua tietoa nykyihmisen tarpeisiin. Monesta eri suunnasta ja ajasta tuleva tieto ja taito yhdistyessään nykytietoon, ja yhä useamman aktivoiduttua omalla tavallaan asian äärelle, luo kiehtovan kokonaisuuden ja mahdollisuuksia tulevaan.
*
Joka tapauksessa sain jälleen yhden oppiläksyn luonnon neroudesta ja siitä, miten meidät on tarkoitettu; meidät ihmiset sekä luonto, se aito ja alkuperäinen ympäristö mitä tarkoituksenomaisimmilla tavoilla yhteen. Kun sitä yhteyttä toistuvasti rikotaan, seuraa erinäisten vaivojen kirjo, jotka tavalla tai toisella laittavat ihmisen lopulta näkemään.
Energioiden täytyy päästä virtaamaan vapaasti. Toimiakseen siten, kun on tarkoitettu, keho tarvitsee sen energian, joka maasta ja luonnonympäristöstä tulee. Ja sen energian täytyy päästä kehossa virtaamaan ja luomaan esteettä sen, mitä sen on tarkoitettu luovan.
Talvisin terveisin,
Taru