Luonnollinen rakentaminen

Aikana, jolloin mikään ei tunnu yhteiskunnallisella tasolla sopivan ihmisyyteen, on ilahduttavaa löytää sekä kaukaa että ei niin kovin kaukaa menneestä järkeenkäyviä kirjoituksia, tekstejä ja ratkaisuja koskien elin- ja asuinympäristöämme.

Vastaani tuli artikkeli, jossa kerrottiin Raision vuoden 1997 Katteluksen asuntomessuista ja sen alueesta 20 vuotta myöhemmin. Messujen teemojen mainittiin olleen "turvallinen ja terveellinen ympäristö sekä luonnonmukainen valaistus ja viherrakentaminen, jossa pyrittiin säilyttämään luontaista metsänpohjaa". Joskus, siis vielä vähän aikaa sitten ollut ihan yhteiskunnan tasolla aika, jolloin luontoarvot ovat oikeasti tarkoittaneet olemassa olevan luonnon säilyttämistä ja rakentamista rakentamispaikan luonnonmuotojen ja puiden ehdoilla.

Samoilla messuilla esiteltiin myös kevytsaviharkoista rakennettu savitalo. Savesta talon rakentaminen ei sinällään ollut uutta, mutta nykyrakentamisessa Suomessa jopa vähän unohdettuna rakennusmateriaalina se herätti huomiota.

Yleisesti savirakentamisen juuret voidaan jäljittää tuhansien vuosien taakse. Rakennusarkkitehti Teuvo Ranki kertoo kirjoittamassaan kirjassa Savirakennukset ja niiden korjaaminen (2007), että Suomessa vanhimmat säilyneet savirakennukset voidaan jäljittää 1700-luvulle, jolloin saven puolesta puhuttiin ratkaisuna myös metsien säästämiseksi.

Teuvo Ranki viittaa kirjassaan vuoden 1878 Maamies-lehdessä kerrotun savitalon ominaisuuksiin: "helppohintaisia, kestäväisiä, lämpimiä (joka nähtiin vakuuttavaisimmalla tavalla edellisenä kylmänä talvena), metsääsäästäväisiä, wähemmän tulenarkoja, siistejä (sillä asuinhuoneissa saviseinissä ei menesty luteet) ja somia." Nämä samat saven ominaisuudet ovat edelleen paikkansapitäviä.

Ranki valottaa saven verrattomia ominaisuuksia omassa listauksessaan mainiten esimerkiksi saven olevan täysin palamaton ja siten lisäävän myös saven kanssa rakentamisessa käytettävien orgaanisten ainesten paloturvallisuutta. Savi myös eristää hyvin ääntä ja olevan huoneakustiikan kannalta siis hyvä materiaali. Myös tässä yhteydessä saven kerrotaan estävän sähkömagneettista säteilyä, joka onkin nykyaikana yksi hallitsemattomimmalta tuntuva seikka sähköisten ratkaisujen ja sähköisen ympäristön yhä vain lisääntyessä.

Monet toimijat silloin ja monet toimijat nyt aiheelliseesti kysyvät, miksi savirakentamisen tapa ei ole lisääntynyt. Nykyrakentamisen valossa, kun muutama kymmenen vuotta vanhat talot puretaan korjauskevottomina, voi todellakin pysähtyä miettimään sitä tosiasiaa, että yhä on pystyssä rakennuksia, jotka on rakennettu savesta satoja, jopa tuhansia vuosia sitten. 

Myös kirjoituksessa Löytöretkellä savessa tutkittiin savea rakentamisessa.  

*

Elin- ja asuinympäristö, joka on luonnollinen, hyödyntää kunkin paikan omaa rakennusmateriaa. Maailman sivu on rakennettu niistä aineksesta, joita paikallisesti on ollut saatavilla, joka onkin nähtävissä juuri vanhemmissa rakentamistavoissa. Eri paikkakuntien kivi- ja maa-ainekset yhdistettynä eri puulajeiin sekä kasviaineksiin kuten olkiin luovat omaleimaisen ilmeen eri paikkakunnille. Eri sävyiset tiet ja rakennukset, eri kivi-, maa- ja puulajeista rakennetut talot omaperäisine rakennustyyleine yhdessä luonnonympäristön kanssa luovat juuri sen ainutlaatuisen ja mielenkiintoisen asuinympärstön, joka huokuu käsinkosketeltavaa tasapainoa ja syvää luonnon kunnioitusta.

Tässä kohdin merkitykselliseksi nousee rakennuspaikka; mihin tahansa ei voi rakentaa. Luonnonmukainen rakentaminen ottaa huomioon ja kunnioittaa yhtenä oleellisena tekijänä ympäristön luomat vaatimukset ja ennenkaikkea ympäristön tarjoamat mahdollisuudet, vallitsevat luonnonenergiat, valon, maaperän ja veden. Lopputuloksena on ympäristö, joka on edullinen ja joka kestää, ja on myös ihmiselle hyväksi.

Kun valitsee tontin ja rakentaa talon rakennuspaikan ehdoilla, ei jää yli aineksia eikä niitä tarvitse hankkia niin paljoa. Ja kuten aiemmin todettiin, siten säästetään myös arvokasta metsää ja luontoa. Liian usein näkeekin rakennuspaikoilta kaikkien puiden tulleen kaadetuksi ja kallioiden räjäytetyksi rakentamisen tieltä. 

Upeiden vanhojen, vuosikymmeniä paikallaan kasvaneiden puiden luoma tunnelma ja vaikutus koko ympäristöönsä on kuitenkin merkittävä. Hienoja esimerkkejä löytääkin siitä, missä rakennus ja jopa kokonainen kylä on rakennettu jonkin luonnonmuodon tai puiden ympärille.

Yhteiskunnan tasolla toivoisikin näkevän luonnollisen, eikä niin suoraviivaisen tavan rakentaa asuinympäristöjä ja rakennuksia lisääntyvän jälleen. Vanhojen seutujen ja talojen kauneutta, tasapainoa ja yhteyttä luontoon pysähtyy joka kerta ihailemaan, oli missä päin maailmaa tahansa. Ja miettimään, miksi ihmeessä tämä sama ei ole enää mahdollista.

Ja miksei olisi?

Saihan pääylioikaisuinsinööri Oskari Oikotiekin lopulta lempeämmän muodon aikansa kauniissa lastenkirjassa Onneli, Anneli ja Nukutuskello. Marjatta Kurenniemen vuonna 1984 kirjoittamassa tarinassa Ruusukuja ja sisarusten Tingelstiinan ja Tangelstiinan kotitalo ja puutarha olivat jäädä uuden hajuvesitehtaalle tarvittavan nopeamman moottoritielinjauksen alle. Säästöä matkassa tulisi "tasan 23 ja puoli metriä". Tarinan sanoma voisi hyvinkin olla tänä päivänä kirjoitettu; tarviiko meidän todella olla kaikkialla nopeammin ja suoremmin?

Kauniiden loppujen ei tarvitse jäädä vain tarinoihin. Tarinan talo puutarhoineen säästyi, ja Oskarin saama *vinksinvonksinviivotin* voisi tulla meilläkin käyttöön. Tai ainakin luonnon mallin mukainen pehmeämpi tapa; eiväthän eläintenkään polut metsässä ole koskaan viivasuoria vaan nekin kunnioittavat ja mukailevat luonnon muotoja.

"Ei meillä koskaan niin kiire ole, ettemme ennättäisi kävellä kahtakymmentäkolmea ja puolta metriä"

Vekotiitus Vappunen