Kehon luonnollinen sähkönkulku

Jos pitäisi valita vain yksi asia, johon kiinnittää huomiota tämän hetken hyvinvoinnissa, se olisi kehon luonnollisen sähkönkulun varmistaminen. 

Kuten jo niin monta kertaa on tullut todettua, ympäristö ja olosuhteet, jossa elämme, sekä materiaalit, joita ympärillämme on, tuntuvat muuttuneen hyvin lyhyessä ajassa, vain viime vuosien aikana.

Vielä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa, josta ei nyt ihan niin kovin kauaa aikaa ole, suuri osa vaatteistakin, joita myytiin, olivat luonnonmaterialisia kuten puuvillaa. Vanhoja vaatteita, siltä osin kun niitä vielä löytyy kaapista, voi todeta että ne ovat 100% puuvillaa, ja vielä jopa moitteettomassa kunnossa.

Nyt kaupassa saa aika tarkkaan etsiä, eikä 100% puuvillaa tahdo enää löytyä. Jos puuvillaa löytää, siinä on usein elastaania vähintään 5%. Näiden vaatteiden kestoikä voi olla lyhyt, jo muutaman pesun jälkeen elastaani voi katkeilla ja vaate voi olla käyttökelvoton. Se ei kelpaa myöskään kovin hyvin kiertoon, sillä elastaani heikentää puuvillan kierrätettävyyttä. Materiaalina elastaani on synteettinen kuitu, koostuen vähintään 85-prosenttisesti polyuretaanista. Eli se on muovia. Ja se taas vaikuttaa kehon luonnolliseen sähkönkulkuun.

Yksi käyttökohteista elastaanille on sukkahousut. Esimerkiksi juhlasukkahousut. Muisto lapsuudesta ja niiden kiiltävien juhlasukkahousujen pukemisesta saa muistamaan, että ne eivät koskaan ole olleet suosikkivaatekappaleeni.

Lapsi onkin yhteydessä omaan kehoonsa. Aiemmin ei puhuttu aistiyliherkkyydestä, mutta ehkä kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, että lapsi tunnistaa aidon materaalin keinotekoisesta ja keinotekoisen materiaalin tuoman tuntemuksen kehoon, ja sen, että energia ei yksinkertaisesti pääse virtaamaan vapaasti. Tulee tukala olo. Maailmamme on muodostunut vain niin keinotekoiseksi, että emme sitä aina edes oikein ymmärrä, sillä se on kaikkialla.

Mutta kehomme muistaa. Se tahtoo, että puemme itsemme materiaaleihin, jotka ovat luonnollisia. Se tahtoo, että oleilemme ympäristöissä, joissa luonnollinen energia voi virrata vapaasti ja häiriöttä.

Lapset ovat aidoimmillaan yhteydessä itseensä. Lapset tunnistavat myös, mikä on aito luonnollinen ympäristö. Lasten normaaliarjessa luonto alkaa kuitenkin olemaan yhä kauempana elin- ja asuinympäristöjen, koulu- ja päiväkotirakennusten muuttuessa yhä sähköisimmiksi ja leikkikenttien muuttuessa yhä muovisimmiksi. Yhä useammin näkee leikkikenttiä, joissa luontoelementit, jos niitä vielä ylipäätään löytyy, ovat yksinkertaisesti rajattu leikkialueen ulkopuolelle erilaisin aidoin, siten, että niihin ei voi koskettaa, saati kiivetä.

Puihin tai vaikkapa kiville ja kallioille kiipeäminen olisi kuitenkin seikkailu, ja mahdollisuus kehittää sekä kehollisia taitoja että saada samalla yhteys luonnonenergioihin, ja ennen kaikkea purkaa sähköisesti positiivisesti varautunut keho kertyneestä varauksesta. Luontoelementit tuovat leikkeihin myös mitä hienoimpia ulottuvuuksia ja ainesta mielikuvituksen lähteä omille teilleen.

Omassa lapsuudessani oli vielä täysin normaalia, että pihat ja lähiympäristöt olivat luonnollisia ja metsät olivat lähempänä vaikka olisi asunut kaupungissa. Nykylapsille se ei yhtäkkiä enää olekaan niin.

Millainen yhteiskunta vain antaa luonnon kadota lasten elämästä?

*

Palataan vielä vaatteisiin. Oikeanlaisten vaatteiden etsiminen kaupoissa, joissa mahdoton määrä erilaisia sähkösäteilyä ja -kenttiä vilisee ympärillä, väsyttää jo pienessä hetkessä. Paljonkohan erilaista säteilyä, kenttiä ja taajuuksia nykykaupoissa saakaan vain lyhyen käynnin aikana? Valaistus, erilaiset hälytinjärjestelmät, valvontakamerat, kassajärjestelmät, nämä langattomat ja langalliset  tekniikat sekä kaikkien muiden ihmisten sähköiset laitteet yhtäaikaisena ottavat yhteyden joka puolelle koko ajan.

Internetin ostosmaailma taas on oma lukunsa, joka yhtälailla saa aikaan säteilyä ja taajuuksia maailmaan.

*

Yhtenä osaratkaisuna tähän voi olla vaatteiden itse tekeminen. Vaikka ajatus aidoista luonnonmateriaaleista ja itse tekemisestä on hieno, ja vaikka ompelukone ja kutimet olisivatkin  tuttuja, voi sanoa, että eivät ne vaatteet välttämättä ihan itsestään synny. Erilaisten versioiden, tekeleiden ja kokeilujen jälkeen voi varmasti kuitenkin todeta, että kuka tahansa voi oppia, kun syyt ovat kohdallaan.

Itse tekemisen maailma onkin täynnä upeita vaihtoehtoja, luonnonmateriaaleja, tapoja tehdä ja luoda itse juuri sellaista kun tahtoo. Siinä saattaa mennä hetki jos toinenkin, mutta uuden oppiminen ei koskaan mene hukkaan, ja lopputulema palkitsee, toivottavasti ainakin lopulta.

Eikä siitäkään loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun oli aivan tavallista tehdä kaikki vaatteet itse. Ja vielä vähän aiemmin ne tehtiin oman tilan kasveista sekä eläinten villasta ja nahasta. Näin meidät onkin tarkoitettu, ihminen ja luonto kokonaisvaltaisesti yhteen.

Se sama aito maailma on edelleen saatavillamme, vaikka välillä tuntuukin, että se on jo hävinnyt osasta paikoista. 

Kun päältä kuorii ensin pois kaiken keinotekoisen, huomaa, että aito maailma odottaa edelleen lukemattomin ihmeellisin muodoin.

Luettavaa ja lähteitä, lisää tietoa tekstiileistä sekä sähköisen ympäristön vaikutuksista:

https://www.stjm.fi/tekstiilikuidut/elastaani/

https://sahkoailmassa.fi/