Itse tekemisen maailma
Kulunut kesä on tuonut useasta eri suunnasta eteen tutkittavaksi kaikenlaisia mielenkiintoisia itse tekemisen muotoja ja ratkaisuja.
Hauskoja esimerkkejä menneiden aikojen taidonnäytteistä on tarjonnut vanhat rakennukset ja käyttö- ja koriste-esineet ajalta, jolloin itse tekeminen ja luonnon ymmärtäminen ovat olleet arkipäivää.
Sanotaan, että ennen käytettiin kaikki ainekset hyödyksi mitä saatavilla oli, ja sen voikin nähdä ihmisen ja luonnon nerokkaana yhteistyön tuloksena. Kaikki toiminta lähti luonnon, luonnonenergioiden sekä luonnonrytmien ymmärtämisestä.
Esimerkiksi puulla rakentamisessa, puulaji luonnollisesti valittiin käyttötarkoituksen mukaan, mutta myös puun kaatamisen ajankohdan määritteli se, mihin käyttöön puu on tulossa. Huonekalupuu kaadettiin eri kuun aikaan kuin vaikkapa polttopuuksi tuleva puu, ja puun eri ominaisuudet kuten taipuisuus, palamattomuuus, kutistumattomuus ja liukkaus tiedettiin myös ja osattiin hyödyntää tarve-esineiden ja rakennelmien tekemisessä.
Ja koko puu käytettiin hyödyksi. Oksien ja havujen käyttö oli moninaista; niitä voitiin käyttää erilaiseen rakentamiseen, sahanpurua taas voitiin hyödyntää täytteeksi, lämmikkeeksi tai esimerkiksi lumen ja jään säilömiseksi. Lehdet taas löysivät käyttätarkoituksensa ihmisten ja eläinten ravintona, erilaisissa parantamisen tarkoituksissa tai rakennelmissa ja käsitöissä. Luonnossa mikään ei ollut turhaa, pakkausjätettä ei tunnettu.
*
Vanhojen esineiden äärellä pysähtyy ihmettelemään, miten kauniita, kestäviä ja edelleen kunnossa olevia pintoja puusta, kivestä, metalleista, savesta, nahasta ja eri kasveista on voitu tehdä. Esineet tuovat konkreettisella tavalla esiin sen, mitä materiaaleja voitiin yhdistää keskenään ja miten; mikä johti vaikkapa lämpöä parhaiten ja mikä ei, mikä materiaali oli kestävää missäkin tarkoituksessa tai vaikka millaisissa astioissa vesi ja ruoka säilyivät parhaiten puhtaana.
Tämä luonnon tarkoituksenomaisuuden ymmärtäminen näyttäytyy upeana nykyajan ihmiselle, jota kaikilla tasoilla totutetaan ajattelemaan valmiiksi tuoduilla ratkaisuilla. Elämästä tulee jatkuvaa uuden oppimista luonnon viisauden äärellä, luonnonkielen opiskelua.
Kädentaitojen, kuten puu- ja metallityön sekä eri käsityölajien taitojen ja itse tekemisen ei tarvitsisikaan olla vain jäänne menneestä saati vain harvojen hallussa, vaikka tarve näille taidoille valmiin maailman äärellä voi joskus näyttääkin jopa tarpeettomalta. Me voimme edelleen tehdä itse tarvitsemamme asiat tavalliseen arkeen, ja siihen moni ihminen on jälleen havahtunutkin. Ei tarvita välttämättä pitkiä koulutuksiakaan, kunhan jäljellä on vielä joku joka tietää ja taitaa, joku joka opettaa. Kirjatietokin on hyvä, mutta vielä parempi on ihminen, joka kertoo ja opastaa tai jonka tekemistä voi seurata. Niin kuin ennenkin on tehty. Ja tekemällä itse oppii tietysti myös, mallia ottamalla vaikka vanhasta esineestä tai rakennuksesta.
Kouluissa yhä onneksemme opetetaan kädentaitoja, ja vielä joitain aikoja sitten niitä opetettiin vielä perusteellisemmin kuin nyt; monelta voi löytyäkin vielä mökkisaunasta koulussa tehty vanha löylykauha, jossa kuparisen taotun kupin, valuraudan kierretyn varren ja puisen vuolletun kahvan yhdessä muodostama esine on oivallinen käytännön esimerkki ja opinkappale siitä, miten luonto toimii ja mitä se voi tarjota. Se on itsessään taidonnäyte luonnon ja ihmisen yhdessä luomasta maailmasta.
Mutta miten pitkään nämä taidot ovat olemassa?
Jos luonnonmateriaalit ja tarve niiden työstämisestä katoavat arkisesta elämästä, samalla häviää hiljalleen luonnonlakien ymmärtäminen käytännössä, kuten se, miten tulen avulla saadaan metallia muokattua, savi saadaan vedenkestäväksi tai veden avulla puu taipumaan. Niistä tulee yhtä mystisiä tietoja ja taitoja, kuten osa niistä, jotka jo ovat hävinneet yleisestä tietämyksestämme.
Mielenkiintoista on, että nämä tiedot ja taidot ovat olleet aiemmin eläneille itsestäänselvyyksiä, sillä ne ovat olleet osa heidän tavallista arkeaan. Mutta ihmisen mukana lähtevä tieto on katoavaista, ja siksi se kannattaa kirjata ylös, tallettaa tarkoin eri tavoin jokaista yksityiskohtaa myöten. Mitä yksilöllisemmästä tiedosta tai taidosta on kyse, sitä tarkemmin. Nämä käytännön alkemian tiedot ja taidot ovat arvokkaimpia kaikista, ja niiden siirtäminen tuleville polville elintärkeää.
*
Samaan aikaan kun eteemme tuodaan yhä valmiimpia, harmaampia ja neliömäisempiä muotoja, meissä herää halu jonkin kauniin, aidomman ja värikkäämmän luo, halu tehdä ja luoda itse. Tehdä jotain sellaista, mikä ei mahdu mihinkään valmiiseen kaavaan tai ole valmiina paketissa, jotain sellaista, mitä ei koskaan ennen ole tehty. Mikä materiaali ja tapa sitten kutakin kutsuu puoleensa. Ja jos joku ei itseltä luonnistu, voi apua pyytää sellaiselta, jolta luonnistuu.
Oikein vanhoja, mitä ihmeellisimmillä tavoilla rakennettuja rakennuksia katsellessa tulee monesti mieleen, että mitä meille olisi muka tapahtunut? Olisiko mielemme muka niin tylsistynyt, että emme enää nauttisi kauniista ympäristöistä ja rakennuksista, vehreistä maisemista, vanhoista puista, metsien salaperäisyydestä ja luonnon laiduntavista eläimistä? Että emme näkisi ja tuntisi enää mitään syvempää? Että emme enää tarvitsisi luontoyhteyttä? Meille rakennettu ympäristö alkaakin muistuttamaan yhä enemmän koneille tarkoitettua maailmaa, ikään kuin maailmassa olisi enää suorakulmio ja viiva, joista sen voisi rakentaa.
Mutta aina on mahdollisuus aloittaa alusta. Kuten nytkin puretaan vanhoja taloja, kaadetaan puita ja rakennetaan teitä, voidaan tämäkin viivamaailma taas purkaa, ja tilalle rakentaa ja istuttaa elämää. Vaikka osa vanhasta onkin pysyvästi menetetty eikä vanhaa puuta saa takaisin, voimme luoda mitä upeampia värikkäitä keitaita, aidoista materiaaleista ihmisten kokoisia ympäristöjä ja rakennuksia, valmistaa esineitä ja vaatteita. Me voimme itse alkaa jälleenrakentamaan sitä paratiisia, paikkaa, jossa meidän olisi tullut voida asua.
Maailma on täynnä upeita inspiraationlähteitä, joista voimme ammentaa oman mielikuvituksemme lisäksi. Voimme ottaa oppia vanhasta, mutta luoda jotain ainutlaatuista ja uutta, nykyinen aika ja tieto hyödyntäen. Inspiroitua ihmisistä, jotka tälläkin hetkellä vaalivat luonnontietoa ja -aineksia. Voimme luoda meille itsellemme merkityksellistä ja aitoa, täysin omannäköistä maailmaa luonnon aidoista aineksista yhteisenä kielenämme luonnonkieli.
Kekseliäitä aikoja,
Taru
Lue myös: