Aidon ruoan lähteillä

Yksi hauska ja mielenkiintoinen tapa tutustua maailmaan itse matkailun lisäksi on ollut ruokamatkailuohjelmat ja -kirjat. 

Niiden avulla kun pääsee matkailemaan helposti eri puolille maailmaa ja niin moneen sen eri kerrokseen. Ohjelmien ja kirjojen kautta voi päästä osaksi sitä, minkä joku muu on oman inspiraationsa seuraamana tuonut tähän maailmaan meille muillekin koettavaksi, ja mihin ei itse olisi välttämättä keksinyt tai edes olisi ollut mahdollisuutta matkata.

Vuosien aikana usean eri lähteen kautta on välittynyt ensinnä tietysti se, miten upeita paikkoja maailmassa onkaan, mutta myös se, miten eri maissa kunnioitus omaa ainutlaatuista ympäristöä, maaperää, kulttuuriperimää ja perinteitä kohtaan on osana tavallista arkea.

Kasveille ja eläimille annetaan mahdollisuus kasvaa luonnollisessa ympäristössä niiden vahvistuessa paikallisessa ilmastossa, ja juuri se ymmärretäänkin olennaiseksi osaksi kokonaisuutta. Että juuri tietty elinympäristö luo tietyt kasvuolosuhteet ja juuri siksi tietty aines on ainutlaatuinen. Ruoka tehdään itse puhtaista tuoreista luonnon aineksista, vaalien alkuperäisiä ruoanvalmistustapoja ja lämmönlähteitä. Luonto nähdään kiinteänä osana kokonaisuutta ja kaiken elämän mahdollistajana.  

*

Miksi meillä asia olisi yhtään sen eri? Yleisesti puhutaan Suomen puhtaasta luonnosta, mutta samanaikaisesti metsät täytetään kaikella sinne kuulumattomalla. Metsät, pellot, laidunmaat ja vesi halutaan tällä hetkellä tuoda esiin vain mahdollisuutena tuottaa jotakin muuta, kuten sähköä tai jotakin, mitä voi myydä, ja kouluissa ja yhteiskunnan eri tasoilla tätä mielikuvaa pidetään sitkeästi yllä.

Luonto antaisi sellaisenaan meille kuitenkin kaiken tarvittavan. 

Koulu olisi luonnollinen paikka lisätä ja jakaa luonnonruokatietoutta, ja tuoda siten osaksi lasten tavallista joka päiväistä elämää.

Omasta kotitalouden oppikirjastani, jonka siihen aikaan saimme vielä pitää omana, ja joka onkin vuosien aikana ollut aktiivisessa käytössä, löytyy paljon hyviä perusohjeita. Vaikka luonnonyrteistä ei muistaakseni siihen aikaan juuri puhuttu, löytyy kirjasta jopa Nokkosmuhennoksen ohje. Toisaalta, kirjasta löytyy myös ohje valmistaa Gratinoitu broileri mikroaaltouunissa. Sen tilalla voisi hyvinkin olla ohjeita ja käytännön harjoituksia valmistaa ruokia eri tavoin avotulella. Kotitalous, jos joku, olisi oiva ympäristö tehdä luontoa ja luonnonantimia tutuksi, kuten myös jakaa ruoankasvatustietoutta. Ja toki tätä varmasti jossain määrin tapahtuukin. 

Ja kasviota kerättäessä (miten hienoa että sitäkin joissakin kouluissa taas tehdään!) voitaisiin kerätä erityisesti myös syötäviä kasveja, luonnonyrttejä, ja tutustua niiden käyttöön.

Ehkä se vielä onkin tulevaisuutta, kun tämän hetken ääripää hyödyntää metsät, pellot ja laitumet vain rakentamiseen tai energiantuotantoon tulee näyttämään selkeästi sen tosiasian, että ravinto, sekä varsinainen ruoka että hengen ravinto, voisikin olla tuotettu myös muutenkin kuin vain sähkön avulla, ja että meillä oikeastaan jo oli valmiina kaikki mitä me tarvitsemme.

*

Suomi on täynnä upeita toimijoita, jotka omalla työllään pyrkivät tuomaan esiin Suomen ainutlaatuisen luonnon aineksia ja tapoja hyödyntää niitä eri tavoin. Niille soisi ehdottomasti lisää näkyvyyttä, jotta ihmiset löytävät niiden luokse, ja ennen kaikkea mahdollisuuksia toimia.

Jokainen voi tietysti omassa elämässään ja arjessaan itselle sopivalla tavalla vaalia luonnollista tapaa, kerätä, kasvattaa ja valmistaa ruokia luonnollisin tavoin, ja myös vaalia niitä toimijoita, jotka luonnon upeutta ilmentävät. Kaikki nämä suotaisiinkin vapauttettavan kaikesta ylimääräisestä kustannuksesta, sillä niiden avulla pidetään yllä jotain arvokkaampaa kuin mikään muu maailmassa voi olla: meidän ihmisten ja luonnon yhteyttä.

Maailmankaikkeuden rakennusaineet maa, vesi, tuli ja ilma kuuluvat meille kaikille. 

Inspiraation lähteinä kirjoituksessa:

Liimatainen, Aura & Teerikangas, Tuula (1993). Keitämme ja leivomme 1. Porvoo: Wsoy.

Maailma itsessään sekä useat ruoka- ja matkailuohjelmat ja -kirjat